Jostain ihmeen syystä rungon päälle on ruiskutettu tai sivelletty kerros ruiskukitin kaltaista harmaata tavaraa. 

Se piti nyt saada pois koska puu on elävä materiaali ja kitti oli halkeillut elämisen seurauksena jo monesta kohtaa. 

Onneksi se ruiskukitti, tai mikä liekään, oli pehmeää tavaraa ja sitä saa hyvin hiottua pois ilman että vahingoittaa alla olevaa lekovaneria. 

Varjopuolena tosin aivan helvetillinen pöly kun kaikki kitti muuttuu hionnan seurauksena, juuri siksi… pölyksi. 

Pahimmillaan ei meinannut takaseinää nähdä ja tuo ei todellakaan ole NIIN iso tila että se pitäisi olla ongelma.

Vaikka oli hengityssuojia niin alkoi silmät kirvelemään kun oli niin paljon pölyä ilmassa, pakko oli hieman tuulettaa välillä. 

Onneksi tästä sodanaikaisesta kanttiinista saa koko päädyn auki tuuletusta varten ja pölyhiiukkaset häipyivät sujuvasti Nummelan talveen.

Seuraavalla kerralla pitää ottaa lehtipuhallin mukaan että saa  puhallettua pölyt pihalle ja ilman puhdistettua nopeasti.

Koimme suurta tyytväisyyttä kuitenkin saavutuksesta, saatiin henkemme uhalla rungosta poistettua noin 70% kitistä joten eteneminen voidaan jopa sanoa ripeäksi. Joukossa piilee voima. 

Kunhan kitti saadaan pois niin vuorossa on sama käsittely kun siivellekin, eli  pohjalakkaus ja sen jälkeen kangas päälle.

Tällä käsittelyllä tämä kone kestää ainakin isältä pojalle.